sauvakävelyllä
Lennube

Lennube

Mikä ihmeen korsetti?

Harmitti, kun kaikki menivät hujauttaen ohitseni, enkä minä saanut mennä kovaa. Oli pakko opetella menemään hitaasti. Teki tiukkaa ja olisin halunnut ilmoittaa kaikille, että en minä oikeasti ole näin hidas! Jokaisella on omat syynsä, eikä sitä varmasti kukaan miettinyt, ongelma oli omassa päässäni.

Varsinkin nyt, kun koko maailma on uudenlaisessa tilanteessa koronaviruksen vuoksi, muuttuvat väkisinkin jokaisen rutiinit. Toisaalta myös jotain hyvääkin, että havahdumme muuttamaan tavanomaista käytöstämme. Sitähän vaan normaalisti tekee asioita, kuten aina ennenkin. Ei edes tule mieleen, että jotain voisi, tai edes pitäisi, muuttaa.

Kävimme mieheni kanssa eilen läheisen metsän lenkkipolulla kuntoilemassa vastussauvojen kanssa. Yleensä kyseisellä lenkkipolulla tulee maksimissaan yhdestä kahteen henkilöä vastaan. Nyt siellä oli väkeä, kuin pipoa. Perhe, ystävykset, pariskuntia ja koiranulkoiluttajia. Sää oli hieno ja linnut lauloivat. Ja hyvin mahduimme turvaväleistä huolehtien. Jännä, kuinka luonnossa liikkuessa ihmisen mielikin muuttuu. Jos samat henkilöt tulisivat kadulla vastaan, ei toisia olla huomaavinaankaan, mutta metsässä aletaan juttelemaan ja vähintään tervehditään.

Vastussauvat ovat erittäin tehokkaat koko kropan treeniväline. Tunsin käsien ojentajissa, että kotitreenin jäljiltä sauvoillessa tuntee jotain tehneensä. Kotona mies huomioi, että vatsalihaksissa tuntuu. Hyvä merkki sauvailun tehokkuudesta. Pian laitetaan polkupyöriä kesäkuntoon ja lähdetään pyöräretkille. Pihatöitä on jo alettu puuhailemaan, kun maa on ollut sulana jo pitkän aikaa. Kenellä onkaan sellainen hieno mahdollisuus, että pääsee järvelle souteleman, pääsee sinne jo nyt, mutta hieman kun lämpenee, niin veneitä alkaa taas olla vesillä.

On se liikunta mitä tahansa. Hyötyliikuntaa tai kuntoilua, niin hyvää se tekee mielelle ja kropalle. Kunhan tekee sellaista, mistä itse nauttii. Jokainen löytää sen oman juttunsa, kunhan kokeile erilaisia. Itse en ole koskaan ollut hyvä uimaan, enkä oikeastaan ole edes pitänyt uimisesta. Lapsena pulikoin Puotilan uimarannalla kylmässä merivedessä uimakoulussa, kun äiti ja isä mönkivät maata palstaviljelmällä. En tykännyt. Merivettä meni nenään, vesi oli kylmää ja luulin hukkuvani, kun oli pakko laittaa pää veden alle. Koululaisena menimme (oli pakko) Yrjönkadun uimahalliin liikkatunnilla. Olin huono uimaan, jos osasin ollankaan. Kaulassani (muistini mukaan) pidettiin sellaista kamalaa kepin päässä olevaa silmukkaa ja yritin räpiköidä pysyäkseni hengissä. Siltä se silloin tuntui, selviämiseltä. Opin kyllä sitten myöhemmin uimaan jotenkuten, mutta huonolla tekniikalla. Jokunen vuosi sitten päätin lähteä uintikekniikkakurssille. Harjoittelin kotona pää pesuvadissa, kuinka hengitys menee rintauinnissa. Kävin kurssin, enkä senkään jälkeen oppinut pitämään uimisesta. Uimahalleissa on lisäksi aina kylmä.

Sitten kävi niin, että takareisi meni niin kireäksi, että sitä oli kuntoutettava. Yksi kuntoutukseen kuuluvista harjoitteista oli vesijuoksu. Pitkin hampain lähdin halliin, koska halusin saada koipeni kuntoon. Eihän se siitä kuitenkaan loppujen lopuksi kuntoutunut, vaan lopulta leikattiin. Ja leikkauksen jälkeen paljon, paljon kuntoutusta, joista yksi muoto oli taas vesijuoksu. Harmitti, kun kaikki menivät hujauttaen ohitseni, enkä minä saanut mennä kovaa. Oli pakko opetella menemään hitaasti. Teki tiukkaa ja olisin halunnut ilmoittaa kaikille, että en minä oikeasti ole näin hidas! Jokaisella on omat syynsä, eikä sitä varmasti kukaan miettinyt, ongelma oli omassa päässäni. Lopulta sain mennä vauhdikkaasti ja vesijuoksusta tuli yksi treeneistäni. Nykyään ohjaan vesijumppia, joka onkin erittäin hyvä ja tehokas treenimuoto.

Kaikissa liikkumisissa on yhteistä se, että keskivartalon lihasten hallinta pitää olla kunnossa. Kun puhutaan korsetista, keskivartalon hallinnasta tai syvistä vatsalihaksista, moni ei tiedä mistä puhutaan. Kun treenataan vatsalihaksia, se on yhtä kuin selinmakuulta rutistetaan päätä polviin, taikka kuntosalilla istutaan laitteessa ja rutistetaan siinä suoria vatsalihaksia, jotta saadaan vatsalihakset näkyviin. Sitä kuulkaa minäkin olen aikanaan tehnyt. Jalat vaan patterin alle ja siitä rutistuksia satamäärin synnytyksen jälkeen. Miten hullua, vaan muusta en silloin tiennyt. Syvät vatsalihakset, korsetti, ovat ne sanamukaisesti syvimmällä olevat lihakset, jotka antavat tukea myös selälle. Auttavat ryhdin pitämisessä ja saavat vatsan litteämmäksi. Kun vatsalihakset eivät ole riittävästi tukemassa, haetaan tukea selästä ja silloin sattuu. On liikunta mitä tahansa, kannattaa hoitaa ensin keskivartalon hallinta kuntoon, jota on turvallisempi lähteä harrastamaan erilaisia liikkumismuotoja. Ja ihan pakko vielä mainita liikkuvuus. Jos liikkuvuudesta ei pidetä huolta, liikeradat kapenevat, eikä lihasten aineenvaihduntakaan pääse toimimaan kunnolla kireässä, jäykässä kropassa. Tästä voisin kirjoittaa vaikka kuinka pitkän stoorin ihan omakohtaisistakin kokemuksista.

Muutamakin tapaaminen henkilökohtaisen ohjaajan kanssa voi olla iso juttu. Nyt eristäytymisen aikana ovat verkkovalmennukset apuna. Oma verkkovalmennukseni on kohdistettu juuri syvien vatsalihasten etsimiseen ja treenaamiseen tasapainon ja ryhdin löytämisen lisäksi.

Jaa tämä artikkeli!

Share on facebook
Share on google
Share on twitter
Share on linkedin
Share on pinterest
Share on email